*

Kahvit näppikselle Elämä on osa politiikkaa

Suomi - Euroopan sairas mies

Venäjän presidentti Vladimir Putin tullaan valitsemaan uudelle kaudelle maaliskuussa käytävissä vaaleissa. Kuusi vuotta sitten tekemäni veikkaus siitä, ettei Putinia tulla valitsemaan uudestaan, tulee menemään väärin. Olin tuolloin vaikuttunut Venäjän opposition mielenosoituksista ja uskoin heidän voimiensa kasvavan. Olin väärässä. Putin on tehokkaasti ylläpitänyt asemansa ainoana varteenotettavana ehdokkaana. Venäjä ei ole demokratia, eikä tule olemaan sitä ainakaan seuraavaan kuuteen vuoteen.

Tavallaan ymmärrän venäläisiä. Putin-ilmiön taustalla on ainakin osittain Neuvostoliiton romahtamisesta johtunut trauma. 1990-luvulla puolestaan venäläiset joutuivat sietämään kuralla ollutta taloutta sekä julkiseen humalatilaan vapaamielisesti suhtautunutta presidentti Boris Jeltsiniä.  Sisäpolitiikkaan vakautta ja ulkopolitiikkaan ärhentelyä tuova Putin on oiva lääke näihin oireisiin. Kansallisen itsetunnon traumahoidon laskun maksavat naapurimaat: 2008 se oli Georgia, 2014 eteenpäin Ukraina, kenties 2020-luvulla Suomi?

Myös Suomella on omat kansalliset traumansa Neuvostoliiton kanssa asioimisesta toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen tähän määrättiin lääkkeeksi ”Paasikiven-Kekkosen-linja”-nimellä kulkenutta karvasta kalkkia. Se hoiti tehtävänsä kylmän sodan aikana, jättäen tosin happaman, suomettuneen maun suuhun. Lääkitys on nyt kuitenkin vihdoin vuonna 2018 tarkistettava ja siitä on siirryttävä kuntouttavaan, aktivoivaan toimintaan. Omien turvallisuuspoliittisten intressiensä takia Suomen olisi syytä toimia seuraavin askelin:

1)      Poliittisen johdon tulisi esittää huolensa Venäjän demokratian tilasta. Itänaapurin uhka ja ainut realistinen vaihtoehto puolustustusliittoksi on tunnustettava.

2)      Suomen politiikkojen olisi hyvä päivittää puolustuspoliittinen-retoriikkaansa pyörittelystä rohkeampiin kannanottoihin, jotka selventäisivät tilannetta kansalaisille.

3)      Kerättyään itseluottamusta ja rohkeutta, Suomen hallituksen tulisi eduskunnan suostumuksella hakea Naton jäsenyyttä

Sodat ja konfliktit ovat yleensä asioita, joita on mahdotonta ennustaa, mutta näkisin silti, että poliitikkojen tehtävä on aktiivisesti laskea niiden riskiä. Liberaalipuolueen ratkaisu tähän ongelmaan on yksinkertainen: Natoon nyt, ennen kuin se on liian myöhäistä.

Nato-jäsenyyden tärkeä edellytys olisi nostaa turvallisuuspoliittisen keskustelun tasoa, joka on jumissa jossain suomettumisen ja uussuomettumisen välillä, mukanaan ripaus 1930-luvun pohjoismaista suuntausta. On tunnustettava, että Venäjä pyrkii jo nyt epävakauttamaan Suomea mm. informaatiohyökkäyksillä. On tunnustettava, ettei Venäjän tilanne tule hetkeen muuttumaan. On tunnustettava, että todellisuudessa Nato vastaa ensisijaisesti  Euroopan puolustuksesta. On tunnustettava, että Ruotsin epäröidessä Nato on ainoa realistinen liittolainen. Vasta näiden toimien jälkeen voidaan julistaa Suomi toipuneeksi omasta traumastaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Suomen poliittinen johto vain toteuttaa Venäjän sanomaa Suomen asemasta hyvänä ystävänä joka tilanteessa. Samaa sanomaa Venäjä käyttää Georgiasta. Täällä myös on hyväksytty Venäjän näkemys siitä että Natosta ei juuri kannata keskustella.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Paasikiven-Kekkosen linja on itse asiassa Mannerheimin linja. Tosiasioiden tunnustaminen on lähtökohtana maan ulkopolitiikalle - vielä tänäkin päivänä.

NATO-asiassa seuraamme Ruotsa kuin hai laivaa, emmekä pysty tältä osin omiin itsenäisiin päätöksiin.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Putin on oravanpyörässä ja ei voi luopua viroistaan. Muuten.............

Toimituksen poiminnat